En miellä itseäni asuntosijoittajaksi, enkä sitä missään nimessä olekaan, koska omistan osan ainoastaan yhdestä asunnosta ja luonnollisesti asun siinä parasta aikaa itse. Osan omistus tällä hetkellä tarkoittaa sitä, että pankki omistaa vielä yli puolet siitä. Tai... no, oikeastaan ei omista. Tästäpä kirjoitankin tällä kertaa.
Hieman taustatietoa eli asun Helsingissä rauhallisella asuinalueella, riittävän kaukana ja toisaalta riittävän lähellä esimerkiksi juna-asemia (noin 400-500m kävelymatka). Junalla matka rautatieasemalle puolestaan ei montaa minuuttia edellä mainituilta asemilta vie. Talo itsessään on 50-luvulla paikan päällä rakennettu kerrostalo ja yhtiössämme on useampia erillisiä vastaavia taloja (Helsingin mittakaavalla) isolla ja vehreän vihreällä tontilla. Rakennukset itsessään ovat teknisesti hyvässä ja visuaalisesti kauniissa kunnossa. Mistäkö tiedän tämän? No, olen ollut taloyhtiömme hallituksessa vuosikausia. Putket on uusittu noin 8-9 vuotta sitten, katot on myös kokonaan uusittu, julkisivuremppa tehtiin reilut 10 vuotta sitten ja silloin parvekkeetkin rakennettiin kokonaan uudelleen alkuperäistä vastaaviksi, ja kaikenlaisia pienempiä kunnostustöitä ja parannuksia on tehty vuosittain. Kaiken lisäksi talo on - voisiko sanoa epävirallisen virallisesti - julkisivusuojeltu. Kaupunginarkkitehdin kanssa viime vuonna jutellessa oli puhetta, että tulevaisuudessa leima mahdollisesti virallistetaan. Tämä itsessään on kaksipiippuinen juttu, kun se vaikeuttaa remonttien tekemistä, mutta on muuten positiivinen leima yhtiölle (eikä haittaa yhtään asuntoa myydessä). Talon piirtäneet arkkitehditkin ovat tehneet muita hyvin tuttuja ja jopa kuuluisiakin kohteita.
Tässä viimeisten viikkojen aikana olen jutellut muutaman yhtiöstämme asunnon myyneen naapurin kanssa ja kun he kertoivat suut hangon kekseinä siitä, että myyntihinnat olivat olleet positiivisia yllätyksiä, niin päätinpä itsekin tsekata vuoden sisään toteutuneiden asuntokauppojen hintoja yhtiöstämme. Ja tottahan toki, hinnathan olivat aivan jotain muuta verrattuna siihen hintatasoon, jolla itse oman asuntoni aikoinaan seitsemän vuotta sitten ostin. Ja painotetaan vielä sitä, että katsoin tosiaan ainoastaan oman asuntoyhtiöni toteutuneita kauppahintoja, enkä siis huomioinut naapuriyhtiöiden vastaavia. Asuntoyhtiöiden välillä on eroja, vaikka ne samalla alueella ja jopa saman kadun varrella sijaitsisivatkin. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta ainakin asuntosijoittajat tietävät varmasti heti mistä puhun.
No niin. Kun alussa kirjoitin, että pankki omistaa yli puolet asunnostani, niin tämä pitää edelleen paikkansa, jos lasken tilanteen asunnon alkuperäisellä hankintahinnalla. Laskettuani nyt suuntaa antavaa potentiaalista myyntihintaa oman asuntoni kokoiselle asunnolle vertailemalla noita em. toteutuneita hintoja, niin asuntoni arvioitu arvonnousu olisi noin 60 000 euroa seitsemän vuoden ajalta. Pyyntihintoja en ole edes seurannut eli kyseessä ovat siis oikeat toteutuneet kauppahinnat. Oma asuntoni on lisäksi talon ylimmässä kerroksessa, päädyssä, seinänaapureita ei oikeastaan ole ja olohuoneen/parvekkeen edessäkin on lähinnä vehreää metsää. Oman asuntoni myyntihinta ei siis missään nimessä olisi ainakaan halvempi noihin verrokkeihin verrattuna, jotka sijaitsivat keskellä taloa ja/tai alemmissa kerroksissa (mitenkään niitä väheksymättä).
Jos tekisin nyt kuvitteellisen asuntokaupan ja arvion sen tuolla todennäköisesti suhteellisen realistisella nykyhetken kauppahinnalla, niin pankki omistaakin tällä hetkellä noin 40% ja minä itse 60%. Suhde onkin siis kääntynyt oikeasti jo päittäin prosenttien osalta siihen mitä kuvittelin. Tämä esimerkki on toki edelleen vain teoreettinen ja on hyvin mahdollista, että jos lähtisin nyt oikeasti myymään asuntoani, niin sopivaa ostajaa ei ehkä olisikaan markkinoilla ja asunnosta tehtävät tarjoukset olisivatkin alle tuon tason, jota nyt esimerkissä käytin, ja jonka siis kuvittelin asunnosta saavani.
Kaiken tämän jälkeen jäin miettimään, että olisiko nyt oikea hetki pistää asunto myyntiin ja iskeä siitä käteen jäävästä (minun mittakaavalla valtavasta) käteispotista suurin osa salkkuun/osakemarkkinoille? Toki joutuisin etsimään uuden kodin ja neuvottelemaan uuden lainan, enkä itse esimerkiksi tiedä toimisiko osakesalkku lainan vakuutena? Tässä kohtaa puhuttaisiin kuitenkin salkusta, jonka koko tässä tilanteessa olisi lähes yhtä suuri, kuin mikä oli tämän nyt kyseessä olevan asuntoni alkuperäinen hankintahinta. Muuttamista inhoan myös sydämeni pohjasta ja nykyiseltä asuinalueelta ei taida toista yhtä viihtyisää yhtiötä löytyä. Sitten toisaalta taas ajatus siitä, että saisin nykyisen salkkuni osinkovirran (hieman yksinkertaistaen toki tässä nyt vain esimerkin vuoksi) vähintään kolmin- ellei peräti nelinkertaistettua tällä asunnon mahdollisesta myynnistä saamilla rahoilla, polttelee houkuttelevasti takaraivossa. No, oikeasti tiedän, että en aio nyt mitään muutosta tältä osin tehdä, mutta se on kyllä tullut omakohtaisestikin selväksi, että asunnollakin voi tienata, kunhan vain sekä sijainti että asuinalue ovat haluttuja ja itse rakennuksista pihoineen on pidetty huolta. Ei minusta koskaan asuntosijoittajaa tule, mutta ymmärrän nyt asuntosijoittamista harjoittavia hieman paremmin.
